Teoria ihmisen kauneudesta

Mä oon miettinyt monesti, mikä on se syy, miks nimenomaan positiivinen palaute on niin tärkeetä, samoin kuin pienet yllättävät kehut tai tuntemattoman vastaantulijan aito ja lämmin hymy. Sitten mä keksin. Mä kehitin taas oman teorian sille, miksi.

Mulla se ainakin tuntuu niin älyttömän kutkuttavalta, kun kuulee tehneensä oikein ja hyvin, tai joku muuten vaan haluaa sanoa jotain kivaa. Se saa välittömästi hymyilemään ja tuntemaan itsensä riittäväksi, elämän arvoseks. Luulen, että se tuntuu muistakin melko samanlaiselta, tai ainakin enemmän hyvältä kun pahalta. Se on se syy. Kun kuulee muidenkin olevan sitä mieltä, että on hyvä ja kaunis ja onnistunut, siihen alkaa ennenpitkää uskomaan.

Niin voi kohottaa muiden itsetuntoa. Sanomalla joskus jotain kivaa, ajattelemalla edes. Olemalla itse positiivinen muita kohtaan. Ja kun ihminen osaa arvostaa itseään, eikä muut valheellisilla purevilla kommenteillaan laske tämän itsetuntoa, on se kauneimmillaan. Ihminen osaa nähdä itsekin itsensä kauniina ja ihanana olentona, sellaisena, jota tekisi mieli syleillä maailman ääriin saakka. Ihan vain siksi, että itsensä rakastaminen on niin valloittava tunne.

Kun ihminen taas on oppinut rakastamaan itseään, ja arvostamaan koko omaa olemustaan, se osaa myös arvostaa muita. Laittaa pienet nätit hetket kiertämään, nähdä muutkin kauniina ja hienoina persoonina. Elämälle on paljon helpompi hymyillä, ja on myös niin paljon helpompi saada muut hymyilemään! Ja kun huomaa saavansa ihmisiä iloiseksi, tai paremmalle tuulelle, edes vähän hymähtämään, tulee taas kerran itselle parempi olo. 

Kauneus onkin sitä, että tietää olevansa ainutlaatuinen ja arvokas, ja muistaa arvostaa muita ihan samalla tavoin!