Niin, joulupuu jonka mä tänäkin jouluna mielessäni koristelen, on alaston ja ontto, piikkejä täynnä ja aivan väritön. Se on se ainoa asia, jonka mä tarvitsen päästäkseni joulutunnelmaan.. Mun tapauksessa se on vähäisimmänkin juhlamielen eliminointia, sillä mä en oo jouluihmisiä. En ollenkaan.
Ylempänä linkittämäni kappale sai aikoinaan minut tuntemaan jonkunkaltaista vihaa ja katkeruutta joulua kohtaan. Kun eräs kerta (tämän kerran mä muistan siis aivan täydellisesti, paikan, tunteen, tilanteen..) jäin kuuntelemaan tuon kamalan laulun sanoja, ja ymmärsin järkytyksekseni, ettei joulumaata ole olemassa, ei konkreettisesti! Jumalauta, mä miltei itken vielä tänäänkin, kun mä muistelen, kuinka tunsin kadottavani viidesosan elämästäni siinä aivan käsittämättömän lyhyessä hetkessä. Ettäkö joulumaa pitäisi löytyä jokaiselta sydämestä, tuosta paikasta, joka on sekasortoa jo muutenkin?
Ihan hitupienesti mä olen aiemmin sentään osannut olla iloinen siitä, että jouluna on lunta, koska mä oon kuvitellut, että lumeton joulu on vaan hurja myytti, jolla lapsia pelotellaan. Täällä Helsingissä ensimmäistä talveani nyt viettävänä, näin viikkoa ennen joulua huomatessani, että maa on kuin loppusyksyllä, tämäkin onnettoman pieni joulu-ilo alkaa karisemaan mielestäni. Tämä loppuvuoden juhla, josta monet monet tykkää niin vilpittömästi ja tosissaan, ei ole mun kekkerilistallani ykkösenä.
Mustavalkoista, lumetonta, ja sekavaa joulua mä siis voisin toivotella.. Miten on, mitä te itse tykkäätte joulusta, tai onko teillä jostain kappaleesta samankaltaisia teidän elämään tai mielipiteisiin vaikuttavia muistoja jäänyt? Kommentoida saa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti