Mä en hallitse erästä asiaa. Päätöksien tekoa. Mä vihaan sitä. Ainakin aina silloin, kun huomaa, kuinka sen päätöksen tekeminen satutti jälkikäteen. Ja aina kun luulee valitsevansa oikein, huomaa miten paljon vähemmän väärä valinta olis satuttanu.
Niin tyhmältä ja nurinkuriselta kuin se kuulostaakin, mä toivon välillä, että olisin tehnyt väärän valinnan mieluummin. Tämänpäiväisen repäisyni jälkeen mä todella todella toivoin sitä. Mulla on hurja jännä tunne, että mä tein oikein tehdessäni sen mitä tein, mutta mä toivon silti, etten koskaan olis edes tullu ajatelleeks moista.
En voi ymmärtää, kuka ihme on joskus keksinyt sanoa, että jos vähän sattuu epäonnistumaan jossain niin samahan se on tehdä kerralla kaikki ihan päin vittuja. Vielä vähemmän mä voin ymmärtää, miks mä näytän ihan ajattelemattakin noudattavan tätä päätöntä neuvoa. Ehkä mä olisinkin säästynyt niiltä epäonnistumisilta, jos olisin tajunnut jäädä hetkeksi ajattelemaan. Mun todella olis pitäny.
Kuka seuraavaksi osais keksiä jonkun taian, jolla vois korjata asiat, antaa niiden olla niinkun oli. Ei täydellisesti, mutta ihan hyvin. Paremmin, kun nyt.
Kun kävit äsken kommentoimassa, että meillä on täytyy olla aivoyhteys, mun oli pakko tulla lukemaan sunkin postaus ja varmistamaan asia. Nyt oon kyllä täysin varma asiasta! Noh ainakin mulla on...saman ongelman kanssa pähkäilijöitä? :D
VastaaPoistaMutta onnea valintoihin (voisinkohan yhtään...tylsemmältä kuulostaa) ja tommonen taika ois kyllä tosi jees! :)
Mun tapauksessa jo tehtyihin valintoihin tosin. Harmittava tosiasia, ettei joka kerralla pääse peruuttamaan ja yrittämään uudelleen, mut kai se siitä, pakko mennä sitte vaan etteenpäin! Mukava ku kävit kurkkimassa, sinä aivoyhteystyttö!:)
Poista