Persoonallisuus on kirosana täällä

Pääpiirteittäin ja tiivistetysti on olemassa kahdenlaisia tapoja kehua ihmisiä. Niitä, kun kerrotaan selkeästi, mitä tarkoitetaan;"Sulla on tosi kauniit silmät!", "Tykkään, kun hymyilet..", "Oot todella söpö!". Sitten on niitä häkellyttäviä hetkiä, kun
joku sisällyttää lauseisiinsa sanan persoonallinen. Joskus jää epäselväksi sekin, mitä itse sanojakaan tarkoitti tuolla juuri käyttämällään eriskummallisella termillä. Miten voi määritellä sen, mikä on persoonallista kauneutta, ja miten se oikein poikkeaa "ihan tavallisesta" kauneudesta?

Sikäli tämä aihe on mulle henkilökohtasesti aika läheinen, että oon joutunut kokoamaan ulkopuolista omakuvaani juuri tuollaisten toisena mainittujen kehujen varaan, ainakin suurimmilta osin. Muistan, kun eräs rakas ystäväni (hei sinä, saat soittaa mulle muuten milloin vaan, en ole kiireinen enää!) sanoi vuosia sitten odotellessamme bussia, että olen ehkä persoonallisimman näköinen ihminen, kenet hän on tavannut. Kieltämättä tuo muistikuva jättää mut edelleenkin melko hämilleni, mitä tämä ystäväni oikein tarkoitti noin sanoessaan? Että olen oudon näköinen, mieleenpainuva, omaan erikoiset mittasuhteet, vai esimerkiksi vaikkapa nenäni on niin ruma, että se nimenomaan tekee minusta vähän niinkuin kauniin? Tai sellaisen, joka jää mieleen. 

Toisen muistamisen arvoisen lauseen höystettynä tuolla taikasanalla mä muistan liittyneen mun luonteeseeni. Että olisin sillä tasolla yksi persoonallisimmista tapaamistaan? Jännällä tavalla? Oon todella miltei uskonut teoriaani siitä, että tämän täytyy johtua siitä, etten koskaan ole ollut kovin sosiaalinen, enkä ole oikein koskaan päässyt huomaamaan, mitä on "normaali" luonne, tai miten tavallinen mieli toimii. 

Luulenpa, että tuon persoonallisen merkityksestä voi olla todella montaa mieltä. Osa meistä kokee sen hyvinkin positiivisena ja kannustavana, sellaisena että;"Oot hyvä just tollasena!", kun taas osa kuulee pienen moitteen siivittävän kehuksi tarkoitettua heittoa, ikään kuin sanottaisi;"Sä et kuulu tänne, oot ihan liian outo!". Tärkeintä kai on, että jokainen sanaa käyttävä itse tietää, mitä tarkoittaa lausuessaan tuon merkillisen sanan osaksi muuten ymmärrettäviä lauseita. Enkä tohdi edes yrittää keksiä, mitä kaikkea kukin saattaa sillä tarkoittaa, kaipa merkityksiä on melkein yhtä monta kuin sanan käyttäjääkin. 

Yhtä kaikki, sen mä olen huomannut, että persoonallisuutta, niin luonteessa kuin ulkokuoressa melkein poikkeuksetta joko vihataan tai rakastetaan. Osa näkee sen kuin valopilkkuna tuon muuten niin harmaan massan keskellä, kun taas osa voisi manata nämä persoonallisemmat henkilöt, ehkä vähän ymmärrystä vailla olevat alimpaan helvettiin. 

Kuka kuitenkaan voi määrittää, onko persoonallinen? Voiko jokainen itse päättää olla tuon sanan omaavien kehujen arvoinen, vai onko persoonallisuus vain niitä lausahduksia kuulleiden etuoikeus?