Mihin sulla on kiire?

Kaikki juoksee täällä. Minne tahansa kääntyykin, näkee jossain ihmisen kipittävän henkensä edestä, tai päivittelevän, ettei ehtinyt. Menee minne tahansa, kuulee jonkun kuitenkin muistuttavan, kuinka elämä onkaan lyhyt, eikä aikaa saa hukata. Pitää elää tässä ja nyt, stressaten siitä, että ennättää elää ennenkuin aika loppuu. Miksi pitää olla kiire jonnekin? Miksi olisi huono asia pysähtyä tietoisesti, rauhoittua ja huomata, että ehtii varmasti kaikkeen mitä tahtoo, vaikkei hoppuilisi yhtään.

Kun mä olen ärtynyt tai muuten vain lyhytpinnaisella tuulella, mulla on kiire jokapaikkaan. Tätä oon itselleni selittänyt sillä, että kun mun pää on niin paljon täynnä kaikkea, musta tuntuu että se kaikki olisi jotenkin mun matkani esteenä, ja mun täytyisi varata aikaa myös niiden ylittämiseen. Siksi olis kokoajan ryntäiltävä päättömänä ympäriinsä, vain siksi, että voisin vanhana sanoa, että ehdin elämässäni tehdä ja nähdä sitä sun tätä. Onko se kuitenkaan tärkeää, että ehtii mahdollisimman paljon, ja yrittäisi keretä tekemään kaiken niin kiireesti. Eikö se olekaan yhtään tärkeää, että muistaisi vanhana jonkun levollien hetken, hyvän kokemuksen. Sellaisen hetken, jonka ihanasta kiireettömyydestä voisi vielä monen vuoden jälkeenkin humaltua.

Oikeastaan, miksi on kiire miettiä sinnekään asti? Sinne, kun on vanhainkodissa ja huomaa kokonaisen eliniän lipuneen huomaamatta ohi. Miksei voisi unohtua joskus juuri tähän päivään, unentuntuiseen tilaan, kun huomaa, että nyt on nyt, huomenna on huomenna, turha murehtia siitä vielä. Eihän kukaan kuitenkaan voi täysin suunnitella päiviään etukäteen, vai voiko? Tulevaisuudessa, oli se sitten kaukana tai hyvinkin lähellä, tapahtuu kuitenkin jatkuvasti asioita, joihin ihminen itse omilla suunnitelmillaan ei pysty vaikuttamaan, ja aina, joka päivä tapahtuu jotain, mitä ei osannut aamulla aavistaa.

Vaikka kiire on liikettä, ja liike on elämää, on minun mielestäni paljon tärkeämpää välillä yrittää olla tietoisesti kiireetön, ja elää ihan vain pään sisällä. Elää välillä ihan omaa salaista elämää ja antaa itselleen luvan haaveilla, uneksia itsensä pois hektisestä, levottomasta sykkeestä.